Kulkuri

Kuuntelen Davea. Kitara soi ja jouset komppaa, tällä kertaa. Mutta riittääkö pieni taivas Paviljongissakin? Dave Lindholmin ja Otto Donnerin yhteisesiintyminen on Jyväskylän lokakuisen musiikkitarjonnan kohokohta. Vuosia sitten soolokeikallaan Tanssisali Lutakossa Dave päätyi heittämään erään hittikappaleensa lavan taakse kyllästyttyään veisuun.

Niin, rakastetuimmatkin luomukset voivat joskus koitua rasitteeksi. Kappaletta hartaasti toivonut nainen kävi hakemassa laulun takaisin Davelle kuulemisen toivossa. Kuulematta jäi silti. Viime keväänä Jyväskylässä järjestetyllä Viiden tähden festivaalilla kuulin tuon lavan taakse heitetyn kappaleen kahdesti, mahdollisesti Dave esitti sen jopa viisi kertaa. Tänä syksynä mies heltyy hittiensä suhteen totaalisesti, ainakin jos Pieni ja hento ote -kiertueen nimestä voi jotain päätellä. Konsertissa Daven ilmaisurikasta kitarointia ja tulkintaa säestävät Otto Donnerin sovittamat jouset. Tuttujen vetojen lisäksi settiin on sisällytetty jokunen ennen kuulematon kappale. Täkykappaleista huolimatta Lindholm-Donner-otatus lukeutuu musiikkisyksyn kiinnostavimpiin tapauksiin.

Joulun lähestyminen alkaa Loirin odotuksesta. Perinteiseen tapaan Loirin reggaea vetää vanha kunnon Peter, joka on etenkin kaikille kitaristeille väistämätön kuultavuus. Vuosien ajan joulu on tehty sydämeen Loirin saapuessa, kuinkas muutenkaan. Sydämeeni joulun teen -konsertti on pysyväinen ja turvallinen elementti markkinoilla, jossa uudet tekijät eivät tule jäädäkseen. Pysyväisyyttä kuvastavat toisaalta myös Loirin retrospektiiviset julkaisut Ivalo ja Inari. Niiltä löytyvät kappaleet ovat vähitellen saavuttaneet eräänlaisen ”kansan musiikin” statuksen, viimeistäänkin Loirin valtuutuksella. Tämä vuosi saattaa merkitä Loirin odottajille muutosta pysyväisyyteen, sillä maestro itse on uumoillut vetäytyvänsä yhä enemmän pohjoisen rauhaan.

Syksy tuo progenkin tullessaan. Allekirjoittanut aikoo tutkia väittämän itse, kun legendaarinen Rush saapuu ensimmäistä kertaa Suomeen. Progea ovat vuosien varrella tahkonneet myös Dave ja Loiri, vaikka ajatus saattaa hieman oudolta kuulostaakin. Reilut kolme vuosi-kymmentä sitten Dave ”Isokynä” Lindholm julkaisi Orfeus-yhtyeen kanssa klassisen Musiikkia-albuminsa. Tuohon aikaan Dave oli progeimmillaan ja selvitteli oikein pitemmän kaavan kautta yön poistumista. Orfeuksen kanssa levytetty kymmenminuuttinen ”Kuinka yö meni pois” -kappale onkin yksi Daven herkkää ilmaisuvoimaa monimuotoisimmin kiteyttävistä teoksista. Tuohon aikaan puolestaan kitaraguru Taisto Wesslin ja kumppanit taustoittivat Vesa-Matti Loirin edesottamuksia. Sittemmin Loiri on pitänyt yllä progea esimerkiksi joulukiertueillaan yhdessä kitaristi-sovittaja Peter Lerchen kanssa. Esimerkiksi ajaton klassikko Ken aasilla ratsastaa taipuu mainiosti rullaavaksi progeksi Loiri-Lerche-yhteistyön tuloksena. Paatuneet Wesslinin perinteen kannattajat eivät kuitenkaan aina tunnu Lerchen kokeilevaan sovitteluun tyytyvän.

Jos et usko, niin kuuntele ja totea itse.