Kulkuri

Puimurin festivaalitoimitus pakkasi kuvausvälineensä ja päätti lähteä kohti Jazz-tapahtumastaan tunnettua Porin kaupunkia. 42. kerran järjestetyt Jazzit ottivat vieraansa vastaan sateisena ja kolkkona, mutta oikeaan tunnelmaan päästiin hakeutumalla Kokemäenjoen rannalle, vilkkaalle Jazz-kadulle. Lähdimme tutkimaan löytyykö Jazzien ohella lähinnä Yöstä ja Ässistä tunnetusta kaupungista rentoa ja rempseää meininkiä.

Kaupunkina Pori on kuin mikä muu tahansa suomalainen hieman isompi asutuskeskittymä ja siitä saakin sellaisen kuvan, että kun tämä kyseinen kaupunkifestivaali/tapahtuma on ohi, ei Karhu-oluen kotipaikkakunnalla ole monia elämyksiä tarjottavana. Emme kuitenkaan antaneet ennakkoluulojen pilata viikonloppuamme, vaan päätimmekin paikallisten ihmisten opastuksella tutustua Porin keskustan saloihin.

Torin ympäristö tuli hyvin nopeasti tutuksi ja löysimme muutaman mukavan istuskelupaikan, joista päiväsaikaan sateen vuoksi pakostikin muodostui tukikohtamme. Poriin saapunut jazz-kansa oli apeana synkän sään vuoksi, mutta iltaa kohti mentäessä meno muuttui jokaisena päivänä vähintäänkin riehakkaaksi.

Rannassa sijaitseva Jazz-kaduksi ristitty alue veti ihmisiä puoleensa terasseiden ja oheistapahtumiensa toimesta. Itse jazz-musiikista ei kovinkaan paljon tullut havaintoja, mutta erään valtakunnallisen radioaseman toimesta musiikkiakin oli tarjolla niille, jotka eivät halunneet lunastaa 55 euron lippujaan Kirjurinluodon pääareenalle tai esimerkiksi ”aikuiseen makuun” jatkoja tarjoavaan LP42!-avotelttaan. Ainoan suuren jazz-elämyksen toimituksellemme tarjoili paikallinen jäätelökioski, jonka katolla sijainneet kaiuttimet huolehtivat siitä, että jazz-festivaaleilla kuultiin jazzia muuallakin kuin pelkästään konserttipaikoilla. Muuten musiikkitarjonta rannan läheisyydessä noudatti ihan perinteistä ”laidasta laitaan – taktiikkaa”.

Jazz-kadun varrella sijainneet kojut ja kioskit eivät ehkä olleet aivan omimmillaan tätä tapahtumaa ajateltaessa. Vai pystyttekö kuvittelemaan cowboy-hattujen, Suomi-paitojen, hassutteluaurinkolasien ja ”hirviömäiseen nälkään” syötävän ”Lordi-kebabin” menevän kaupaksi Paul Ankaa kuuntelemaan menevälle keski-ikäiselle suomalaiselle? Aika ajoin tuntui nimittäin siltä, että kojut ovat siellä pelkästään muodon vuoksi. Nälkä ihmisillä on tietenkin aina, mutta hassuttelutarpeita jazz-kansalla ei tuntunut olevan.

Summataanpa hieman yhteen: Pori Jazz on varmasti mahtava tapahtuma suuriin konsertteihin tähtääville ihmisille, mutta pelkästään oleskelusta ja tunnelmasta nauttiville se käy ehkä hivenen tylsäksi. Oikeilla eväillä Porin juhlahumusta selviää kuitenkin melko helposti ja aivan niin kuin toimituksellemmekin kävi, ei Jazzeista jäänyt upeita muistoja pelkästään lauantain auringonpaisteen ja hyväntuulisten ihmisten vuoksi.