Kulkuri

Heinäkuun 27. päivä saa ensi-iltansa hartaasti odotettu The Simpsons Movie, josta on huhuttu jo yli 15 vuoden ajan. Trailerien perusteella elokuvalta on lupa odottaa laadullisesti suuria, vaikka totuuden nimissä on myönnettävä, ettei tv-sarja ei ole ollut kulta-aikojensa veroinen enää tällä vuosituhannella.

The Simpsons Movieta levittävä FS Film on kaikessa nokkeluudessaan (lue: ahneudessaan) päättänyt dubata elokuvan myös suomeksi, mikä on syystäkin herättänyt närkästystä ja ennen kaikkea oudoksuntaa populaarikulttuuria seuraavien ihmisten parissa. Elokuvan dubbaamista on perusteltu kustannusten vähyydellä, ja tosiasiassahan tuotantoyhtiön onkin tarkoitus niittää suomenkielisellä toteutuksella mahdolliset eurot perheen pienimmiltä katsojilta. Dubbaus on suhteellisen halpaa, joten suomenkielinen toteutus tuottanee helposti nk. ylimääräistä, esimerkiksi Hesburgerista saatavien The Simpsons -lasten aterioiden myötä.

On kuitenkin sanomattakin selvää, että The Simpsons Movien dubbaus tuottaa suuren dilemman, sillä Simpsoneita ei ole koskaan aiemmin nähty Suomessa dubattuna, luojan kiitos. En epäile ettei Markku Toikka olisi kelvollinen Homer tai Kari Hietalahti kuriositeettina vähintään kiinnostava Ned Flanders, mutta silti suomea puhuvat Simpsonit ovat absurdiudessaan jotain suomea mongertavien Kauniiden ja rohkeiden luokkaa. Ja käsi ylös, jotka uskovat siihen, että Eija Vilpas kykenee Margena tekemään edes kolmasosan siitä mitä Julie Kavner rapakon takana?

Oman ristiriitansa asiaan tuo myös se, että dubbaus viittaa siihen, että Simpsonit olisi lapsille tarkoitettua viihdettä, eikä kaikkien aikojen merkittävin aikuisten animaatiosarja. Totta on, että itsekin aloitin Simpsoneiden katsomisen hädin tuskin kouluikäisenä, mutta en ole koskaan kuvitellut katsovani ensisijaisesti lapsille tarkoitettua tv-sarjaa. Simpsonit viihdyttävät ja naurattavat lapsia, se tiedetään kyllä, mutta jossain määrin eri syistä kuin varttuneempia, populaarikulttuurista tai yhdysvaltalaisesta elämäntyylistä ymmärtäviä ihmisiä. Voihan toki olla niinkin, että jos South Park -elokuva saapuisi elokuvateattereihin tänä päivänä, siitäkin nähtäisiin suomalainen versio, jossa Cartmanina kuultaisiin Mikko Kivinen.

Kun Simpsonit saapui kaupunkiin

1980-90-lukujen taitteessa, kun Matt Groeningin luoma springfieldiläinen animaatioperhe lipui televisioon, ei siihen osattu suhtautua oikealla tavalla, koska käsite ”aikuisten animaatio” oli siihen asti merkinnyt katsojien mielissä lähinnä Fritz the Cat -tyyppisiä pikkutuhmia pornopiirrettyjä. Suomen televisioon Simpsonit asteli ensin arvokkaalle katselupaikalle maanantai-iltaan muinaiselle Kolmoskanavalle, kunnes se siirtyi kanavafuusiossa MTV 3:n lauantai-iltapäivään ja myöhemmin sunnuntaille.

MTV 3 ei ole osannut, eikä halunnut arvostaa Simpsoneita piirunvertaa. Se on alusta asti pompotellut sarjaa tolkuttoman välinpitämättömästi Formuloiden ja Mäkihypyn maailman cupin takia minne sattuu, eikä sarjalla ole vuosiin ollut vakituista paikkaa tv:n aikataulukartassa. Pahimpina aikoina ”Maikkari” on esitellyt Simpsonit välinpitämättömästi lasten ohjelmaksi iloisen keltaisen ankan ja duubiduu -musiikin tahdittamana.

Yhteiskuntakritiikkiä ja intertekstuaalisuutta

Simpsoneissa on aina pilkattu Yhdysvaltojen kulloistakin hallitusta ja maan oikeistosiipeä niin voimallisesti, että jos kyseessä ei olisi niinkin tuottava sarja, olisi tuotantoyhtiötä vaihdettu moneen otteeseen, tai sarja hyllytetty ”epäsopivana”. Sarjassa on pilkattu rohkeasti myös itse tuotantoyhtiö Foxin rahan ahneutta ja viihteen perässä juoksemista, mutta vaikka yhtiön tuottajat varmasti välillä haavojaan nuolevatkin, he myös tietävät että sarja ja sen oheistuotteet myyvät, ja vaikenevat.

Siinä missä Simpsonit ovat vallankumouksellisen yhteiskuntakriittinen tv-sarja, on se myös luonut, tai vähintäänkin vahvistanut omalta osaltaan amerikkalaisen elokuva- ja televisiotuotantojen intertekstuaalisuuden kulttuuria. Jokainen Simpsonit -jakso on tulvillaan populaarikulttuurisia viitteitä, joista suurin osa jää ensimmäisellä katselukerralla usein huomaamatta. Jos esimerkiksi tarkastelee sarjan alkuperäiskielisiä jakson nimiä, törmää sellaisiin jaksoihin kuten Boy-Scoutz N’ the Hood (Partiopojat hukkateillä), Deep Space Homer (Homer, seuraava astronautti), Days of Jackanapes (Bobin kosto) tai Homer Alone (Superäiti lomalla).

Onneksi on kuitenkin niin, että Suomessa nähtävää The Simpsons Movieta levitetään ensisijaisesti alkuperäisen audioraidan kera, peräti 65 kopion voimin, joten ensi-illassa voikin huokaista helpotuksesta Homerin puhuessa springfieldiä, eikä savoa.