Goottien vuosikokous
Sunnuntai 8. Heinäkuuta 2007Samana kesäkuun viimeisenä viikonloppuna, kun Helsingin Kaisaniemen puisto täyttyy mustiin pukeutuvista, karvaisista heavymiehistä - vähemmän karvaisia naisia unohtamatta - ja kaupunki vajoaa viikonlopuksi sekä urea- että niittimereen Tuska-metallifestivaalin ansiosta, tapahtuu Tampereella jotain aivan muuta Lumouksen myötä. Yhteistä näillä Helsingin ja Tampereen mustiin pukeutuvien paraateilla on vain ja ainoastaan vaatetuksen väri.
Jo seitsemättä kertaa järjestetty, tänä vuonna kävijäennätykseensä yltänyt goottikulttuurin erikoistapahtuma Lumous on edelleen voimakkaasti marginaalifestivaali, vaikka gootti terminä on menettänyt totaalisesti, ja ikävä kyllä, ehkä lopullisesti, alkuperäisen tarkoitusperänsä valtamedian riepottelussa. Nykyisin goottimusiikiksi mainitaan tuskastuttavan usein metalligenreen tavalla tai toisella kuuluvia ihmisiä tai muusikkoja.
Tämä on tietysti johdannaista siitä HIMin ja The 69 Eyesin vuosituhannen vaihteessa aloittamasta buumista, jonka jälkeen Tuurin kyläkauppiaatkin ymmärsivät kuinka gootti on muotia. Tästä huolimatta, tai juuri siksi, Lumous kerää skeneuskollisen, muoti-ilmiöistä täysin piittaamattoman marginaaliryhmän synkiöitä saman katon alle yhden viikonlopun ajaksi.
Post-punkista kehkeytynyt goottirock syntyi glamrockin ja punkin äpärälapsena ja muokkaantui tästä 1980-luvun aikana lukuisiksi eri genreiksi. Esimerkiksi androgyniaan viittaavaa, seksuaalissävytteistä synth popia 1980-luvun alussa levyttänyt brittiläisduo Soft Cell on vaikuttanut goottimusiikin kehitykseen huomattavasti enemmän kuin läjäpäin ontuvan selitteleviä ja teennäisen muka-shokeeraavia levyjä tehnyt Marilyn Manson. Puhumattakaan sellaisista jo umpimädännäisinä syntyneistä kammotuksista kuten Cradle of Filth, jolla on äkkiseltään pohdittuna yhtä paljon tekemistä goottimusiikin kanssa kuin Tauski Peltosella.
Voodoota, keesejä ja fetisismiä
Tapahtumana Lumous pyrkii uudistamaan ja viilaamaan ohjelmistoaan joka vuosi. Tänä vuonna synkeämieliset järjestäjät olivat pyrkineet keskittymään edellisvuosia vähäisempään määrään tapahtumia. Painotus olikin hyvässä ennakoinnissa ja organisoinnissa. Mahdollisuus lumoutumiseen tarjottiin mm. Tampereen Pakkahuoneen Klubilla, maineikkaalla Vastavirta punk-klubilla, ravintola Sputnikissa, museokeskus Vapriikissa, goottien kohtaamispaikaksi itseään markkinoineessa baari Pub Dog’s Homessa sekä ennen kaikkea Laukontorin satamasta lähteneellä, perinteikkäällä Lumous-risteilyllä. Lisäksi Lumouksen kylkiäiseksi oli tänä vuonna liitetty Kahvila Valossa nähtävillä ollut Dark Dreams -nimeä kantanut ansiokas taidenäyttely, jonka teoksista vastasivat taiteilijat Maya Hahto sekä Saara Salmi.
Lumousperjantain Klubilla nähtiin paikallinen ebm-ylpeys Machine Park, jonka jälkeen Klubin tyylikkäällä lavalla riehui omalaatuista ”voodoo industrialiaan” takonut Knifeladder. Onneksi illan päätti brittiläinen deathrock-yhtye All Gone Dead, joka toimi ajoittaisesta toistostaan huolimatta illan komeimmin sekä esteettisesti että musiikillisesti. Aiemminkin Suomessa vieraillut keesiryhmä muistutti hyvällä tavalla goottimusiikin musiikillisista juurista, eikä sortunut esiintymisessään tyhjänpäiväisyyteen.
Brittiläinen deathrock-yhtye
All Gone Dead esiintyi Lumouksessa.
Lauantaina, goottien iltapäiväkerhossa, Sputnikissa, esiintyi keikkansa peruneen ruotsalaisen Long for Paraden jälkeen urhoollisesti vain kotimainen Varjopiiri, joka toi kiitettävästi vaihtelua Lumouksen live-musiikilliseen antiin. Tämän jälkeen loppuunmyydyllä Klubilla kuultiin ensin eestiläistä, huvittavan kornisti poseerannutta Suicidal Romancea, kunnes lauteilla astui ”goottiskenen” Erotic, Sinmasters. Fetissihenkisen, musiikillisesti ja esteettisesti naurettavan esityksen tarjonnut Sinmasters oli pohja niille live-esityksille, joiden musiikillinen vaihtoehto jäi tänä vuonna Lumouksessa harmillisen vajaaksi. Illan viimeisenä esiintynyt, kovasti odotettu Das Ich oli toki teatraalisuudessaan hatunnostonarvoinen, mutta lopulta yhtyeen esityksestä jäi mieleen vain Marty Feldmanin saatanalliselta versiolta muistuttava oranssihtava vokalistisetä, Stefan Ackermann.
Omalla tavallaan lauantai-illan Klubin musiikillisesta sisällöstä kertoi se, että näiden liveaktien jälkeen dj:t soittivat vähän kuin nöyränä anteeksipyynnön eleenä vanhaa post-punkia, goottirockia ja uusromanttista synth-popia. Ja arvatkaapa vaan näyttivätkö ihmiset onnellisimmilta kuin kertaakaan illan aikana… Jatkossa jätänkin uudemman industrialin ja ebm:n suosiolla muille, ja pysyttelen Helsingin Lost Paradisen ja Kalman tapaisilla klubeilla, joissa goottimusiikin traditio on paremmin kuultavissa.
Pääosassa: Ihmiset
Lumous on paitsi musiikkia ja erinäisiä tapahtumia, myös suuressa määrin suvaitsevaisuuden ja solidaarisuuden festivaali. Ihmiset ovat sukupuolettomia ja androgyynit ja biseksuaalit edustavat seksuaalista enemmistöä. Lumouksen voi myös nähdä eräänlaisena roolileikkinä, ihmiset käyttävät useita satoja euroja viikonlopun vaatetukseen, hiuksiin ja meikkeihin, ja tuovat itsensä nähtäväksi mitä erikoisimmissa asusteissa.
Nahkaa, korkoja tai tekokuituja ei säästellä futurismia henkivissä cyberasusteissa. Parasta tämänvuotisessa Lumouksessa olivatkin ihmiset, sekä tutut ja tuntemattomat, sekä tehokkaasti lähes aamupäiviin jatkuneet jatkot, joiden huuruissa selviää lumoutuneena ainakin kaamokseen saakka.
9.7.2007 klo klo 13:30
Voisin lähteä kyllä kiistelemään tuosta Soft Cellin ylistyksestä goottimusiikkiin vaikuttajana ja mr. Mansonin disautuksesta. :) Soft Cell on aikoinaan varmasti vaikuttanut varsinkin elektronisempaan (jösses, kirjoitetaanko se noin, oudon näköinen sana!) goottimusiikkiin, näkisin myös, että Soft Cell on toiminut innoittajana myös 90-luvun eurohumppaan. Mutta like it or not, mr. Mansonin vaikutus nykyisen goottimusiikin joihinkin alagenrien alagenreen on myönnettävä. Koska goottirockiin ja muuhunkin goottimusiikkiin on vaikuttanut suuresti myös kauhuromantiikka sekä nihilismi, ja niitähän mr.Manson edustaa. Tosin tuskin mr.Mansonin vaikutusta myöntää kukaan, joka haluaa kieltää kaiken kaupallisesti menestyvän musiikin vaikutuksen goottimusiikin kiemuroihin. Sehän on pyhäinhäväistys, koska välillä tuntuu siltä, että koko goottikulttuuri pyrkii vain olemaan undergroundia undergroundin takia. ;) Onhan kivaa, että goottialakulttuuri hengittää ja voi hyvin, mutta välillä se shokeeraus ja ug-meininki vaan ampuu meikäläisen makuun hieman liikaa yli.
Tosin, kaipa sitä itsekin joltain osin siihen alakulttuuriin kuuluu. Kritisoin siis itseäni, huraa! :D
9.7.2007 klo klo 16:31
Kyllähän sinä Millasemme totta turiset. :)
Soft Cellin nostin esimerkiksi lähinnä siitä syystä, että halusin painottaa synth-popin vaikutusta ja merkitystä goottimusiikin alalajina sekä irtautua mahdollisimman kauas siitä yleisestä käsityksestä, että goottimusiikilla ja eritoten sen juurilla olisi jotain tekemistä metallin kanssa.
Hyvä, että edes joku kolumni herättää pientä keskustelua, vaikkapa sitten toimittajien kesken ;-)
9.7.2007 klo klo 17:07
No pakkohan sitä oli päästä edes hiukan pätemään. xD
Ei vaan, tästä voisi seurata hyvinkin hedelmällinen keskustelu. Mutten tiedä onko tämä ehkä se paras paikka keskustella asiasta ja Schattenin laudalle ei uskalla mennä puhumaan, kun sitten sieltä ärähtää ne musiikkielitistit heti. Pitänee joskus kohottaa hiukan maljaa ja keskustella. :D
9.7.2007 klo klo 17:47
en mä ole ikinä osannut pitää Mansonia minään goottiskenen artistina -paitsi tyylillisesti. Manson on itse gootti, mutta musiikkinsa enemmänkin jonkinlaista rämisevää popin ja ties minkä männäaikojen vaikutteiden sillisalaattia (en edes yritä päteä termeillä, saat tehdä sen ihan itse! XD).
huvittavaa sinänsä, että Manson pikemminkin tekee pilaa koko goottiskenestä… tai ainakin itsestään. ;) sitä uutta levyä en muuten ole hankkinut vieläkään, koska havaitsin, että se sisältää kolme eri versiota kappaleesta “heart-shaped glasses”, ja kun koko levyllä on yhteensä muistaakseni kymmenkunta biisiä, ei tee mieli maksaa pelkistä miksauksista.
ja mun mielestä olisi todella huvittavaa, jos joku yhdistäisi miut goottiskeneen, koska satun kuuntelemaan Mansonia, Killswitch Engagea tai Nicolea. mitä yhteistä muka on Stam1nan tahtiin kaljaa kittaavilla satakiloisilla hevareilla ja kolmekymmentä kiloa (plus hiuslisäkkeet) painavilla androgyyneilla gooteilla, jotka tanssahtelevat synapopin tahtiin?!?
hirmu hyvä kirjoitus! pisteet teille!
9.7.2007 klo klo 17:54
Kyllähän se nyt vähän niin on että nykyinen goottiskene perustuu hyvin pitkälti juuri tuohon EBM-musiikkiin. Sitä “goottimusiikin musiikillisista juurista” muistuttavaa musiikkia esittäviä yhtyeitä ei enää juurikaan ole. Siksipä siis esiintyvät bändit ovat usein jotain konejytää ja DJ:t sitten muistuttavat niistä “vanhoista hyvistä ajoista” siinä välissä. Jos muistuttavat. Toisaalta tilanne oli ennen tätä nykyistä deathrock-buumia varmaan vielä “pahempi” kun elettiin futurepopin kulta-aikaa ja kitaramusiikki oli melkein kuollut osa goottikulttuuria.
Nykyinen goottiskene on kyllä aikamoinen soppa kun siellä ovat punkkarit, goottirokkarit, teknopäät ja neofolkkarit kaikki sekaisin. Siinä on vaikea tyydyttää kaikkien musiikillisia mieltymyksiä. Hyvin tämä näkyi Lumouksen perjantaissa, jonka bändikattaus oli niin monipuolinen että musiikkityylien äkillinen vaihtelu tuntui suorastaan skitsofreeniseltä. Itse näen tämän kylläkin vain rikkautena. Osaan nauttia niin Machine Parkin aivottomasta jumputuksesta, KnifeLadderin rankaisevasta surinasta kuin All Gone Deadin energisestä rokkaamisestakin.
Mielestäni voisi sanoa että Soft Cellin vaikutus elektronisempaan goottimusiikkiin ja ysärihumppaan ovat itse asiassa sama asia. ;) Eihän näitä SinMasterseja ja Machine Parkeja voisi olla olemassa ilman eurodancea. Ottokin sanoi että SinMasters on goottiskenen E-Rotic. Enemmän se eurodance on nykyiseen goottiskeneen vaikuttanut kuin Marilyn Manson. :D
Manson on varmasti vaikuttanut myös undergroundimpaan goottimusiikkiin suoraan, mutta enemmän näkisin yhtäläisyyksien kumpuavan siitä että Mansonin ja ug-goottimusiikin juuret ovat molemmat siellä glamrockissa ja futurismissa, 70- ja 80-lukujen taitteessa. Enemmän siis Mansonia ja goottiskeneä mielestäni yhdistävät yhteiset juuret kuin niiden suora vaikutus toisiinsa.
9.7.2007 klo klo 18:16
Unohtui vielä mainita noista Mansonin ja goottiskenen yhteisistä vaikutteista tuo shokeeraavuus. Näkisin että niin Mansonin kuin vaikkapa Suicide Commandonkin keskiluokkaa järkyttämään tähdätty shokki-imago juurtavat itsensä 70-luvun industrialista, etenkin Throbbing Gristlen aloittamasta “wreckers of western civilization” -mentaliteetista.
Todellista shokkiarvoahan näillä jutuilla ei ole enää pariin vuosikymmeneen ollut. Nykyäänhän lavalla suunnilleen läträtään ketsupin kanssa sen sijaan että esiintyjät oikeasti viiltelisivät itseään, kuten TG:llä oli tapana.
9.7.2007 klo klo 19:22
Minulle laitettiin niin jauhot, kuin jalatkin suuhun tässä asiassa nyt. :D Mutta edelleen, olen sitä mieltä, että mr.Mansonilla on ollut vaikutuksensa goottiskeneen. Koko skenehän on nykyisin, kuten Ilari jo mainitsikin, täynnä alagenrejä/skenejä. Mansonilla on mielestäni ollut vaikutusta ainakin osaan niistä. Lisäksi herra on itse varmasti imenyt myös vaikutteita goottialakulttuurin alueilta (totean itsestäänselvyyksiä).
Se että kuuntelee Mansonia ei tosiaan tarkoita, että kuuluisi gootti-alakulttuuriin Totesinpahan vain, että Mansonin vaikutus tulisi kuitenkin tunnustaa. Ja heitin piikkiä siitä, että jos Manson ei koskaan olisi tullut mainstreamiin, niin varmasti herran musiikki olisi kovemmassa huudossa goottiskenessä, kuin mitä se nykyisin on. Saan varmaan tästä seuraavasta sontaa niskaani, mutta laitan kuitenkin; osa goottiskenen tarkoitusta on olla vaihtoehtoista juuri vaihtoehtoisuuden takia. Mutta toki se ei ole mikään THE TARKOITUS. Gootti-alakulttuuri (miten hitossa, tuleeko tuohon tuo väliviiva vai ei? Olen minäkin toimittaja…) on siitä jännä, että sen edustajilla ei ole oikeastaan mitään muuta yhteistä, kuin mielenkiinto samantyyppistä musiikkia (synkempää) ja pukeutumista kohtaan. Tietystin kaikenmuailiman elokuvat, sarjakuvat, kirjallisuus ja muu kulttuuri mukailee samaa linjaa suht usealla goottialakulttuurin edustajalla. Mutta mitään aatetta ei löydy tämän alakulttuurin takaa, ainakaan minun mielestäni. Itse olen tullut siihen tulokseen, että oikeastaan on yksi abstrakti asia, jonka ainakin jokainen tuntemani gootti tunnustaa; ulkopuolisuus, tunne siitä että on väärässä paikassa.
Mutta, tukehdun nyt jauhoihin ja jalkoihin. :D
9.7.2007 klo klo 22:07
Ei ollut tarkoitus kyllä tyrmätä Millan pointteja täysin. Olen esimerkiksi täysin samaa mieltä tästä:
“… jos Manson ei koskaan olisi tullut mainstreamiin, niin varmasti herran musiikki olisi kovemmassa huudossa goottiskenessä, kuin mitä se nykyisin on. Saan varmaan tästä seuraavasta sontaa niskaani, mutta laitan kuitenkin; osa goottiskenen tarkoitusta on olla vaihtoehtoista juuri vaihtoehtoisuuden takia.”
En ollut kiistämässä Mansonin vaikutuksia goottiskeneen tai päinvastoin, halusin vain huomauttaa että enemmän molemmat ovat hakeneet vaikutteita muilta kuin toisiltaan. Mutta toki sitäkin on tapahtunut. Mansonia soitetaan välillä goottiklubeilla ja kyllähän se on ainakin läheistä sukua goottiskenelle. Sitä ei vaan saa sanoa gootiksi koska Rumbassa sitä sanotaan gootiksi. Mainstream ei voi olla goottia! :D
Tuo oli siis sarkasmia, jos se ei käynyt selväksi. Eihän musiikin menestyksellä pitäisi olla juurikaan merkitystä sen saamaan leimaan, mutta varsinkin goottipiireissä se tuppaa juuri olemaan noin. Typeräähän se on.
9.7.2007 klo klo 23:47
Notota, jos se shokeraavuus on siitä viiltelystä/muusta kiinni, löytyy Hra. Mansonilta mielestäni varsinkin paljon meriittiä väkivallasta itseään ja muitakin kohtaan. Ei tietty nykyään, mutta silloin joskus. Lisäksi miehen elämä on tainnut joskus olla aikast’ kauhua, eikä sieltä romanttisemmasta päästä.
Pääosinhan gengrien tai skenien määreet tuntuvat olevan aika ulkopintaisia ja “tietyn tyyppisen” pukeutumisen tahi musamaun määrittäminen on vaikeeta. Mä luulen, ettei näitä oikeasti kannata lähteä liian tarkasti pohtimaan, kun alakulttuurit ja genret menee jokatapauksessa niin päällekäin. Jotain täysin omaa poppootaan on ihan mahdotonta rajata muista irti, enkä tiedä miksi pitäisikään.
Tuskassakin on kivaa kun siellä käy vähän popimpaakin porukkaa, joka kyllä tykkää raskaasta musiikista, mutta ettei se ole se ainoa juttu. Sillä tavalla musiikki, pukeutuminen tai yhtään mikään ei jää junnaamaan paikalleen. Kuten nyt vaikkapa mansonilla tuntuu nyt käyneen.
Se uusin levy oli tosiaan aika vaisu, tuskin tulen ostaneeksi. No, ei sen nyt paska ollut, muttei siitä vaan jäänyt oikein mitään enää käteen. Mansonilta on tainnut loppua ideat. :-/ Harmi. Tekeepähän tilaa nuoremmille.
Kiva kolumni!
10.7.2007 klo klo 16:19
Pieni korjaus tuohon artikkeliin. Lumouksen yhteydessä ei ole koskaan järjestetty mitään Lumous-risteilyä. Risteilyn nimi on Schatten - die dunkle Seereise. Risteily on järjestetty ensimmäisen kerran vuonna 2001. Ja siitä eteenpäin vuosittain. Siis ennen Lumous-festivaalin olemassaoloa. Risteilyn järjestämisestä vastaa Schatten ry. Se järjestetään Lumouksen aikaan, mutta järjestävä organisaatio on eri.
Marilyn Mansoniin en jaksa ottaa kantaa. Yhdyn tuolla edellä esitettyyn mielipiteeseen, että ennen nykyistä deathrock-skeneä tilanne goottiskenessä oli (ainakin minun mielestäni) huonompi. Kun 90-luvun lopulla meni esim. hesalaiseen “gootti”klubiin niin tuntui että olisi raveihin tullut :). Deathrock-skenen myötä jengi alkoi selvästi kiinnostumaan skenen juurista. Tämän kehityksen myötä myös lukuisat 80-luvun alun bändit ovat aktivoituneet uudestaan (esim. Skeletal Family, Ausgang, Voodoo Church, 45 Grave yms.). Valitettavaa tässä kehityssuunnassa on oikeastaan vain se, että tuollainen perinteinen sister,fields,mission -koulukunnan goottirock on edelleen vähän unholassa. No, ehkä senkin aika tulee taas joskus.
terv. Kaitsu / Schatten Crew
10.7.2007 klo klo 19:35
Kyllä minä lämmöllä muistelen LWS:n goottirock iltoja, kun niitä vielä pidettiin. Toivottavasti goottirock nostaa päänsä vielä unholan syövereistä. :)
10.7.2007 klo klo 22:51
No kiva, että niitä LWS-iltoja joku vielä muistelee :) Tokihan niissäkin soitettiin melkoisesti deathrockia, punkkia yms. sen perinteisen goottirockin ohella. LWS:ää ei haudattu koskaan lopullisesti. Aina välillä käy mielessä klubin henkiin herättäminen. Ehkä joskus vielä :)
11.7.2007 klo klo 16:49
Jos LWS herää henkiin, niin minä juoksen tuulispäänä Tampereelle kyllä. Ja voin levittää ilosanomaa Jyväskylän päässä. :)