Kulkuri

Ne huomaa jo tavallisen perjantai-illan jälkeen tai jonkin suuremman tapahtuman jälkeen - niiltä ei yksinkertaisesti voi sulkea silmiään, niitä on kaikkialla! Roskat kuuluvat osana kaupunkikuvaamme, halusimme tai emme.

Roskaus on paitsi rumaa myös ympäristölle haitallista. Kirkkopuiston 12-packin kuoret ja hampurilaispaperit haittaavat yleensä vain viihtyvyyttä ja esteettistä silmää, mutta laittomien kaatopaikkojen vanhat televisiot ja jääkaappipakastimet saattavat vuosikausia vuodattaa maaperään ympäristömyrkkyjä. Rikkinäiset pullot voivat repiä viattomien eläinparkojen tassut verille ja pikkulinnut voivat vahingossa niellä muovia.

Siivousta hoitavat kaupunki, yritykset sekä yksityiset ihmiset talkoovoimin. Onpa roskien keräämiseen liittyen virinnyt myös erinäistä kansalaistoimintaa yhdistysten ja liikkeiden muodossa. Roskien siivous vie paljon aikaa ja rahaa.

Yksi mielenkiintoisimmista alan ilmiöistä on vuonna 2000 alkanut Roska päivässä -liike. Se ei velvoita mitään, mutta liikkeen kannattajat pyrkivät poimimaan joka päivä vähintään yhden roskan ja haastamaan mukaan yhden uuden ihmisen. Liike on joitakin vuosia sitten palkittu Vuoden Visioksi ja se onkin erinomainen ympäristötietoisuuden kasvattamisen tiellä. Myös monet julkisuuden henkilöt ovat lähteneet liikkeeseen mukaan.

Toisaalta nerokas poliitikko saattaa nähdä tässä mainion keinon oman maineensa viherpesuun. ”Ole vihreä – kerää roskia” voisi hyvinkin lukea esimerkiksi jonkun vaalimainoksessa. Ympäristöongelmista piittaamaton henkilö voi profiloida itsensä liikkeen kannattajaksi ja täten tituleerata itseään ympäristönsuojelijaksi. Tämä on kuitenkin kuin laastaria haavoihin, jotka ulottuvat syvemmälle vereslihaan asti, ja joiden paranemista helpottaisi parhaiten tulevaisuuden onnettomuuksien estäminen.

Voin vain kuvitella missä kahlaisimme, jos lähiympäristöämme ei siivottaisi useaan kertaan viikossa. Muovimaailmassa elävä sukupolvemme ei näytä ymmärtävän luonnonresurssien rajallisuutta eikä sitä, että Barbie ei maadu samalla tavoin kuin käpylehmä.

Suuri osa roskaamisesta johtuu välinpitämättömyydestä ja vastuuttomuudesta. Aiheesta on ilmestynyt tänä vuonna myös väitöskirjatutkimus, Risto Haverinen Helsingin yliopistosta tutki kaupunkilaisten elinympäristöongelmaa. Hänen mukaansa ongelmien ratkaiseminen tulee vaatimaan kaupunkilaisilta joustavuutta ja uudenlaista urbaania yhteisvastuullisuutta.

Eräs keino vastuullisuuden ja tietoisuuden kasvattamisessa on ympäristökasvatus ja aiheesta puhuminen. Useissa kouluissa on huomattu, että roskaamisteemaisten toimintapäivien ja ideariihien avulla on saatu koulun tiloja siistimmiksi. Tätä voisi yrittää laajemmankin yleisön osallistumisessa.

Ulkomailla roskaamiseen on suhtauduttu monin luovinkin ratkaisuin. Esimerkiksi Berliinissä koirankakkaa on koristeltu pienin kyltein. Tämä jos mikä saa ainakin kiinnitettyä huomiota näihin ympäristömme yksityiskohtiin, jotka värittömyytensä johdosta saattavat jäädä huomiotta ennen kuin on liian myöhäistä ja oman kengänpohjan uurteet täynnä sitä itseään.

Välillä sitä miettii, että voisiko itsekin vaikuttaa tämän maailman menoon jollain tapaa.

Katso myös Puimurin kuvasarja: kakkakiertue.