Pieni ylistyshuuto elokuvakulttuurille
Tiistai 17. Huhtikuuta 2007Läheskään aina hyvin markkinoitu ja kalliisti tuotettu Hollywood-elokuva ei anna katsojalleen takaisin mitään arvokasta.
Ihmiset tietävät aikalailla tasantarkkaan mitä ovat menossa katsomaan, sillä elokuvat ovat niin valmiiksi pureskeltuja. Kaikki hyvät kohdat on nähty trailerissa ja lopputulos on sama kuin olisi maksanut kymmenen euroa trailerin katsomisesta.
Elokuvateollisuus on raakaa bisnestä ennemmin kuin luovaa toimintaa. Tämän vuoksi elokuviin mennään katsomaan jotain tiettyä nimeä, jotain tiettyä jatko-osaa tai jotain elokuvaa, jonka takana on maineikas tuotantoyhtiö. Voisi siis sanoa, että elokuvissa käyminen on aikalailla sidottuna erilaisiin brändeihin. Mutta voidaanko tällaista brändeihin sidottua elokuvissa käymistä todella kutsua elokuvakulttuurin harrastamiseksi?
Kun elokuviin mennään katsomaan jotain hyvin markkinoitua elokuvaa, ei sellaiseen elokuvissa käymiseen liity minkäänlaisia kokeilullisia riskejä. Joskus voisi ottaa riskin ja mennä katsomaan esimerkiksi pienituotantoisia elokuvia tai vaikka eurooppalaisia elokuvia. Samalla voi tutustua elokuvakulttuurin muihinkin puoliin kuin kaikkien tuntemaan Hollywood-puoleen. Kuinka moni katsoo elokuvia sen takia, että ne vain yksinkertaisesti ovat elokuvia?
Ennen vanhaan, silloin kun maailma oli mustavalkoinen, elokuvateatteriin mentiin istumaan ja katsomaan mitä teatteri sattui esittämään. Tämä oli aidon tuntuista elokuvakulttuurin harjoittamista, sillä kaikki liikkuva kuva otettiin elämyksellisesti vastaan. Kaikki elokuvat olivat pienituotantoisia ja esteettisiä taidonnäyttöjä, joissa bisnesmiesmäistä bröystäilyä ei tunnettu. Nykyään pienituotantoisilla elokuvilla ei ole sijaa suurien yleisöjen keskuudessa. Monet hyvät ideat ja käsikirjoittajat kuolevat ennen kuin syntyvätkään.
On kuitenkin hienoa nähdä kuinka erilaiset pienet filmifestivaalit, kuten vaikka Iiris filmfestival, esittävät pienituotantoisia elokuvia ja yrittävät tarjota elämyksellisyyden tunnetta nykypäivän elokuvan katsojille. Iiris innoittaa elokuvakulttuurista kiinnostuneita näkemään juuri niitä elokuvia, joille ei ole sijaa valtavirrassa ja lisäksi tutustumaan esimerkiksi eurooppalaiseen elokuvakulttuuriin. Harmillista vain, että niin harvat ymmärtävät tarttua siihen ja mennä katsomaan elokuvaa vain sen vuoksi, että se on elokuvaa. Kokeilkaa ihmiset edes kerran katsoa jotain pienituotantoista ja ainutlaatuista ilman ennakkoluuloja.
